 |
| © Savile Row |
Kun mies on näköaistin turvin ohjautunut puvun luokse niin
seuraava vaihe puvun hankinnassa on sen materiaalin hypistely. Miltä se tuntuu?
Kovahko kangas on yleensä sekoitetta eli se sisältää villan lisäksi
polyesterikuituja. Jos haluat parhaimman mahdollisen puvun niin niin valitse 100% villapuku. Se on luonnonmukainen, hengittävä ja tyylikäs, mutta keskimääräisesti kalliimpi kuin sekoitteet. Mikäli materiaali ei miellytä tai se tuntuu vastenmieliseltä niin kannattaa
siirtyä seuraavaan. Tuskin kukaan haluaa pukua, jonka materiaali tuntuu heti
ensimmäisellä kosketuksella ikävältä. Onnistuneen löydön jälkeen tulisi
tarkistaa materiaaliseloste; faktat eivät ole koskaan pahaksi. Samalla
kannattaa käydä läpi puvun vuori. Katseen tulisi tarkastella myös nappeja:
ovatko ne halpaa muovia vai materiaaliin sopivat laatunapit? Voit myös nykiä
niitä hieman ja tutkia kuinka huolellisesti napit on ommeltu. Kontrastinappeja
kannattaa välttää, sillä ne voivat lyödä hyvästä kokonaisuudesta pahasti
silmille. Kun puku täyttää nämä kriteerit niin seuraavaksi alkaa sen
sovittaminen. Tunge kätesi takin kainaloon ja liikuta sormiasi hihan aukon
reunalla; karkeutta tai langanpätkiä ei saisi tuntua. Puristele takin
kauluksia; palautuvatko ne takaisin entiseen muotoonsa vai jäävätkö kauluksen
kärjet koirankorvalle? Napita takki. Mikäli pallean kohdalle syntyy poikittaisia
ryppyjä niin takki on ahdas. Puolta numeroa liian iso takki on mukavampi kuin
saman verran liian pieni. Toppaukset eivät saisi olla silmiinpistäviä. Katso
myös peilistä, ettei selän yläosaan jää poikkiryppyjä. Housujen istuvuutta
tulee kokeilla istumalla ja kyykistelemällä. Kämmenen tulisi mahtua
housunkauluksen alle. Jos housuissa on alisuunkäänteet niin lahkeiden tulisi
laskeutua suorina, jos ei ole niin ne saavat pikkuisen lysähtää.
Ostaessasi pukua tulee myös miettiä sen käyttötarkoitusta.
Kesäpuvuksi kannattaa valita ohuesta kankaasta (ohut villa, pellava, kašmir,
mohair, silkki tai puuvilla) valmistettu puku. Tweedpuku taas on jäykän raskas
ja karkea, joka antaa suojan koleallakin ilmalla. Parhaimmillaan tweed on
metsästyksessä tai laidunmailla sekä laukkakilpailuissa, mutta sitä voi hyvin
käyttää kaupungissakin viikonloppupukuna.
Yleensä valmispuvussa on aina jotain muokattavaa: takkia
tulee kenties ottaa hieman sisään tai hihoja lyhentää. Olisi myös suositeltavaa
ostaa kerralla pukuun sopiva kauluspaita, taskuliina, solmio sekä nahkakengät
niin onnistunut kokonaisuus on valmis. Tämä kokonaisuus lienee parhainta
rakentaa luonnonmukaisten, kahden hillityn värin ympärille (esim.
musta-valkoinen).
Summa summarum:
● Hyvä materiaali on yhtä kuin villakangas.
● Hyväksyttävät vakavan puvun värit ovat musta, sininen ja
harmaa. Tiukkasääntöisessä liikemaailmassa ruskea sopii vain vapaa-aikaan ja
maaseutuharrastuksiin. Tämäkin sääntö on tosin kokenut muutoksen uudella vuosituhannella eivätkä kaikki vanno sen nimeen.
● Sopivasti hillittyjä kuoseja ovat paksumpi ja ohuempi
liituraita sekä Walesin prinssin pröystäilemättömät ruudut.
● Takki peittää takamuksen roikkumatta kuitenkaan liian
alhaalla. Puvuntakki on sopivan pituinen, kun kädet lepäävät suorina ja
koukistettujen sormien päät koskettavat takinhelmaa. Ns. tiimalasikuosi.
● Halkiot eivät avaudu, kun mies seisoo suorana.
● Hihansuut peittävät ranneluun, mutta jättävät reilun sentin verran paidanhihaa näkyviin.
● Hyvässä puvuntakissa hihanapit ovat avautuvat.
● Kaulus myötäilee niskaa, mutta jättää hieman
paidankaulusta näkyviin.
● Etukappaleet sallivat liikkeet; testataan hienovaraisin
liikkein.
● Hartialinja jää suoraksi ja sileäksi.
● Housut istuvat takamuksen kohdalta ja ovat vyötäröltä
mukavat. Housut ovat lanteilta korkeat ja lahkeista verraten kapeat.
● Housunlahkeet ovat tarpeeksi pitkät, mutta eivät myöskään
laahaa maata vaan asettuvat nätisti.
● Kokonaisuus ei näytä jäykältä peltihaarniskalta vaan
puvussa on hyvä olla.
