Suomen kartanot

Malmgårdin kartano on linnamainen kivirakennus ja uusrenessanssin edustaja.

Sanasta kartano syntyy usein mielikuva maaseudun rauhassa nököttävästä suuresta rakennuksesta, jonka ympärillä on peltoja ja tietysti myös vähän metsää. Pitkää hiekkatietä varjostavat suuret tammet ja nurmikko on ajettu lähes yhtä tarkasti kuin golfkentän viheriöt. Yleensä kartanot ovatkin olleet vauraita suurtiloja.


Kuitenkin kysymykseen vastaaminen "mikä kartano on?", ei itse asiassa ole niin yksinkertainen asia kuin luulisi. Kartanolla nimittäin ei ole juridista asemaa eikä määritelmää. Ennen kartanolla on kuitenkin tarkoitettu kyseisen tilan taloudellista ja sosiaalista luonnetta.

Varhaiset kartanot ovat olleet puisia, sillä vielä 1400-luvulla voimassaolleen käskyn mukaan aatelistolta oltiin kielletty kiven käyttäminen kartanoiden rakennusaineena. Vasta 1600-luvulla kartanot ovat saaneet linnamaisia muotoja. Alun alkaen nämä kiviset rakennukset oli tehty hyvin pitkälti vain turvapaikoiksi, sillä kivestä tehdyt talot olivat varsinkin talvella kylmiä ja kolkkoja.

Suomalainen tieverkosto keskittyi pääasiassa rannikolle sekä Rauman, Turun, Porvoon ja Viipurin välille. Pääosa kartanoista asettui pääteiden varsille, eikä ole ihme, että yli puolet vanhoista herraskartanoista sijaitsee Varsinais-Suomessa.

Ensimmäiset kartanot ovat pääsääntöisesti verovapaista säteri- ja rälssitiloista kehittyneitä kartanolaitoksia. Tämä on yksi luokka Suomen kolmesta eri kartanoluokasta. Muita kartanoita ovat kruununkartanot sekä muut suuret tilat (jotka ovat olleet säätyläisten omistuksessa). 1600-luvulla Suomen maatiloista noin 5% kuului rälssiin. Rälssisätereitä oli 1700-luvulla 234 kappaletta. Niiden maaomaisuus oli kuitenkin suhteellisen vähäinen, sillä suurviljelmistä vain harvat olivat ylimystön omistuksessa. Aatelismies ei tietysti yleensä itse hoitanut omian maitaan vaan tehtävästä vastasi lampuoti tai vuoti. Myöhemmin aatelismiehet alkoivat itsekin viljelemään, mutta yleensä heillä oli jokin muu virka hoidettavana kuten sotilasvirka.

Jopa varakkaat talonpojat saattoivat saada tilalleen verovapauden avustamalla kruunua, joka tarvitsi hevosia sekä sotilaita (tykinruuaksi) sotaa varten. Tällaisia kartanoita on kutsuttu nimellä rustholli eli ratsutila. Jos kuitenkin katsotaan niin, että kartanon tulee olla aatelisomistuksessa niin näitä ratsutiloja ei voida pitää tietyssä mielessä kartanoina. Joskus jopa tällainen varakas tilanomistaja saatettiin aateloida. Ei ole tavatonta myöskään, että myöhemmin esimerkiksi 1800-luvulla aateliskartano alennettiin ratsutilaksi ja se näin menetti oikeuksiaan. Esimerkiksi Königstedtin kartano Vantaalla alennettiin rälssikartanosta ratsutilaksi. Yleensä syy alentamiseen oli se, että kartanoa ei hoidettu tai maanviljelyä laiminlyötiin.

Varsinaiset aateliskartanot ovat syntyneet kruununkartanoista, joita oli jo ennen säteritiloja. Kruununkartanot olivat virkamiehille tarkoitettuja asumuksia, jotka myöhemmin 1500-luvulla delegoitiin läänittämällä aatelisille. Kruununkartanoita vaatimattomampia kartanoita on kutsuttu nimellä latokartano. Ne olivat kuninkaankartanoiden sivutiloja. Myös rautaruukkeja voidaan pitää kartanoina, esimerkkinä Fiskars. Suomessa on ollut ainakin 134 ruukkia.

Kartanot ovat suomalaisessa kulttuurissa olleet statuksen ja vaurauden symboleita. Kartanon maiden ja rakennusten kunnostus vie paljon aikaa ja rahaa. Nykyään monet Suomen kartanomme ovat turvautuneet turismiin ja esimerkiksi toimivat ravintoloina tai hotelleina. Esimerkiksi Halikossa Viurilan kartanon tiluksilla toimii golfkenttä ja tilausravintola. Kuitenkin esimerkiksi vanhojen ruukkien alueilla saattaa olla vielä teollista toimintaa, mutta niistäkin on muodostunut hyvin pitkälti teollisia matkakohteita. Ratsastustallit sopivat kartanon maille hyvin ja eräät ovat omaksuneet tämän piirteen. Poikkeuksen edellämainittuihin muodostaa esimerkiksi Joensuun kartano Salossa, joka toimii Björn Wahlroosin yksityisasuntona.



Haikon kartano sisältä ja ulkoa. Se toimii nykyään kylpylänä, ravintolana ja konferenssikeskuksena.

 

Kuvat: © Porvoo Tours